Älykäs tekoäly (AI) nykyaikaisissa televisioissa ja älypuhelimissa on tullut osaksi markkinointia, mutta niiden todellisia kykyjä usein liioitellaan. Todellisuudessa näissä laitteissa ei ole täysimittaista tekoälyä. Useimpien toimintojen ”älykkyys” perustuu palvelinkapasiteetin ja valmistajien kehittämien algoritmien käyttöön käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Katsotaanpa, mitä tämä termi todella tarkoittaa.
Älypuhelimet
AI nykyaikaisissa älypuhelimissa käytetään seuraaviin tehtäviin:
- Valokuvaus: Kuvanlaadun parantaminen, kuvankäsittely reaaliajassa ja kamerasettingien säätäminen kuvaustilanteen mukaan. Tämä ei ole ”taikuutta” vaan sisäänrakennettuja kuvankäsittelyohjelmia. Harvinaisissa tapauksissa, kun tarvitaan enemmän laskentatehoa, kuvat voidaan lähettää yrityksen palvelimille käsiteltäväksi ja palauttaa sitten käyttäjälle.
- Ääniohjaajat: Siri, Google Assistant ja muut auttavat tehtävien suorittamisessa, tiedonhaussa ja laitteen hallinnassa. Tällöin puhelin on yksinkertaisesti käyttöliittymä, joka kommunikoi servereillä toimivien AI-järjestelmien kanssa.
- Suorituskyvyn optimointi: AI analysoi, mitkä sovellukset käytät useimmiten ja jakaa resursseja parantaakseen suorituskykyä ja säästääkseen energiaa. Tämä toiminto on ollut älypuhelimissa jo vuosia ja on periaatteessa yksinkertainen ohjelma, joka mukautuu käyttäjän tapoihin.
- Tietoturva: Kasvo- ja sormenjälkien tunnistus kutsutaan usein AI-elementeiksi, mutta todellisuudessa ne perustuvat standardoituihin tunnistusalgoritmeihin eivätkä oikeaan tekoälyyn.
- Personointi: Suositukset sisällöstä ja sovelluksista perustuvat käyttäjän käyttäytymisanalyysiin. Tämä parantaa käyttäjäkokemusta, mutta se ei ole merkki itsenäisestä älykkyydestä.
Televisiot
AI televisioissa on kenties näkyvin esimerkki markkinointistrategioista. Valmistajat väittävät, että niissä on AI-prosessoreita, mutta todellisuudessa nämä teknologiat ovat enimmäkseen algoritmeja, jotka suorittavat tiettyjä tehtäviä:
- Kuvan parantaminen: Kirkkauden, kontrastin ja värisävyjen säätäminen sekä huoneen valaistuksen mukauttaminen — tämä ei ole tekoälyn tulos, vaan esiasetettuja malleja.
- Äänenkäsittely: Äänen optimoiminen parempaa kuuntelukokemusta varten, kuten dialogien parantaminen tai huoneen akustiikan mukauttaminen — myös tämä ei vaadi tekoälyä, ainoastaan äänikäsittelyalgoritmeja.
- Sisältösuositukset: Katsojien mieltymysten analysointi ja uusien elokuvien tai kanavien ehdottaminen — tämä on jälleen algoritmien tulosta eikä älykkään järjestelmän, joka pystyy oppimaan itsenäisesti.
- Ääniohjaus: Sisäänrakennetut ääniohjaajat, kuten Google Assistant, Amazon Alexa ja muut, mahdollistavat televisioon ja liitettyjen laitteiden hallinnan. Televisio ei kuitenkaan käytä tekoälyä päätöksentekoon; se vain suorittaa käskyt.
Mikä on totta ja mikä markkinointia?
- Totuus: Tekoäly kyllä on olemassa, mutta useimmissa tapauksissa sen rooli rajoittuu toiminnan parantamiseen ja käyttäjävuorovaikutuksen tehostamiseen. Koneoppimisalgoritmeja televisioissa ja älypuhelimissa ei voida todellisuudessa kutsua tekoälyksi, koska ne eivät ”opettele” laitetta vaan yksinkertaisesti käyttävät esiasetettuja malleja asetusten mukauttamiseen.
- Markkinointi: Jotkut yritykset kutsuvat jopa yksinkertaisia algoritmeja ”tekoälyksi” luodakseen innovatiivisuuden vaikutelman ja erottuakseen markkinoilla. Oikea tekoäly viittaa järjestelmiin, jotka voivat oppia ja tehdä päätöksiä datan perusteella, mutta tällä hetkellä useimmat laitteet käyttävät vain esiasetettuja algoritmeja, ja niiden kyvyt eivät ole yhtä vaikuttavia kuin markkinointikampanjat meille haluavat uskotella.
Nykyaikaiset laitteet eivät ole siis ihme, vaan edistynyttä teknologiaa, joka helpottaa vuorovaikutusta laitteiden kanssa ja parantaa käyttäjäkokemusta. Tekoälyn pitämistä vallankumouksellisena tai ”taianomaisena” on kuitenkin enemmän markkinointitemppu kuin todellisuus.
