Sähkölaitteen ostossa suurimmat kustannukset pitkällä aikavälillä johtuvat sähkönkulutuksesta. Auttaakseen kuluttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä otettiin käyttöön energiatehokkuusluokitukset. Euroopassa tämä johti EU:n energiatehokkuusindeksin (EEI) luomiseen, kun taas Yhdysvalloissa Federal Trade Commission kehitti keltaisen energiatehokkuusmerkinnän. Lisäksi ENERGY STAR -sertifikaattia käytetään laajasti energiatehokkaiden tuotteiden merkitsemiseen.
Alla on esimerkkejä energiatehokkuusmerkinnöistä, joita käytetään Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Energiatehokkuusindeksi (EEI) Euroopassa ja Yhdysvalloissa
Kun energiatehokkuusmerkintöjä verrataan, Yhdysvaltain lähestymistapa erottuu yksinkertaisuudellaan – se muuntaa energiankulutuksen suoraan dollareiksi, mikä helpottaa kuluttajien kustannusarvioita. Sen sijaan Euroopan järjestelmä perustuu kilowattituntien kulutukseen, koska yhtenäistä valuuttaa ei ole käytössä kaikissa maissa. Tarjotakseen lisätietoja eurooppalaiset merkinnät sisältävät myös muita kustannuksia, kuten pesukoneiden vedenkulutuksen, pesuajan ja muita tekijöitä.
Todellisuudessa nämä laskelmat ovat kuitenkin melko suuntaa-antavia eivätkä aina vastaa todellisia kustannuksia. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Televisiot: energiankulutus lasketaan perustuen 3–4 tunnin päivittäiseen katseluun keskimääräisillä kirkkaus- ja kontrastiasetuksilla. HDR-tila voi kuitenkin lisätä virrankulutusta jopa 30 %, eikä tätä huomioida arvioissa.
- Pesukoneet: pesuaineen ja huollon kustannuksia ei oteta huomioon, vaikka ne voivat olla merkittävä menoerä. Jotkut mallit käyttävät erityisiä pesuainepatruunoita, joiden kustannukset voivat olla kymmeniä kertoja suuremmat kuin laitteen vuotuinen sähkönkulutus.
Lopulta energiatehokkuusmerkinnät tarjoavat suuntaa-antavan arvion energiankulutuksesta, mikä voi olla hyödyllistä vertailussa, mutta niiden ei pitäisi olla ainoa peruste laitteen valinnassa.
