LED-televisioilla on yksi ominaispiirre: vaikka pikselit olisivat pois päältä, taustavalon valo pääsee silti läpi – tämä on LED-näytön rakenteen ominaisuus. Tämän seurauksena ne eivät voi näyttää oikeaa mustaa; musta näyttää tummanharmaalta. TV-valmistajat päättivät kääntää tämän haitan eduksi kehittämällä algoritmeja, jotka sammuttavat taustavalon mustan näyttämisen aikana. Jokainen merkki keksi oman nimensä paikalliselle himmennysteknologialle, mikä johti noin 50 eri nimitykseen ruudun himmennyksestä. Joillakin yrityksillä on jopa kymmenen erilaista nimeä, vaikka nämä algoritmit ovat nykyään standardeja prosessorin aliohjelmia, eikä TV-valmistajat enää kehitä tai ylläpidä omia paikallisen himmennyksen järjestelmiään.

Paikallisen himmennyksen tyypit

Kuten aiemmin mainittiin, valtavasta brändättyjen nimien määrästä huolimatta todellisuudessa on olemassa vain kolme päätyyppiä paikallista himmennystä. Teknisesti niitä voidaan jakaa edelleen käytetyn LED-paneelin mukaan, mutta nämä erot eivät ole merkityksellisiä useimmille kuluttajille. Keskitytään siis kolmeen päätyyppiin, joita kohtaat nykyaikaisissa televisioissa.

Edge-lit paikallinen himmennys
Edge-lit LED-televisioissa paikallinen himmennys on usein enemmän markkinointitermi kuin toimiva ominaisuus. Näissä televisioissa LED-nauhat sijaitsevat näytön reunoilla – useimmiten alareunassa – ja heijastavat valoa koko paneelin alueelle. Koska tällainen taustavalo valaisee suuria alueita kerralla, tarkka himmennys on hyvin rajallista. Teoriassa televisio voisi himmentää vasemman tai oikean puolen ruudusta, mutta se on harvoin käytännöllistä todellisessa sisällössä. Tämän himmennysmenetelmän algoritmi on yleensä hyvin yksinkertainen ja sammuttaa taustavalon vain, kun puolet ruudusta on täysin musta – mikä on harvinainen tilanne. Käytännössä edge-lit-televisiot, erityisesti budjettimallit, eivät tarjoa merkittävää paikallista himmennystä.

Täysalueen paikallinen himmennys (Full-Array Local Dimming, FALD)
Täysalueen paikallinen himmennys tuli mahdolliseksi, kun LED-paneelit, joiden taustavalo on jaettu tasaisesti koko näytön taakse, tulivat markkinoille. Näissä televisioissa LEDit on jaettu alueisiin, joita voidaan ohjata itsenäisesti. Halvimmissa malleissa alueita on vain muutama ja himmennyslogiikka on yksinkertainen. Kalliimmissa malleissa on kymmeniä alueita ja tarkempi ohjaus, mikä mahdollistaa tarkan himmennyksen näytöllä näkyvän sisällön mukaan. Tämä menetelmä parantaa kontrastia näkyvästi, mutta siinä on rajoituksia: kukin LED-alue kattaa yleensä suuren osan ruudusta, joten tarkkuus on rajallinen, ja tummissa kohtauksissa kirkkaiden kohteiden ympärillä saattaa näkyä haamureunoja eli ”halo”-efektiä.

Mini LED
Mini LED -teknologia on suuri harppaus taustavalossa. Nämä televisiot käyttävät satoja tai jopa tuhansia erittäin pieniä LED-valoja koko takapaneelissa, mikä mahdollistaa huomattavasti suuremman määrän himmennysalueita. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan kirkkauden ja tummuuden säädön näytöllä. Tämän seurauksena Mini LED -televisiot tarjoavat paljon paremman kontrastin, syvemmän mustan ja parannetun suorituskyvyn pimeissä kohtauksissa verrattuna perinteisiin LED-malleihin. Paikallinen himmennys toimii näissä näytöissä todella hyvin ja tuottaa tuloksia, jotka kilpailijoivat OLEDin kanssa joissain tilanteissa — erityisesti kirkkauden osalta. Tämä suorituskyky kuitenkin maksaa: Mini LED -paneelit ovat vielä kalliita ja niitä käytetään yleensä vain huippumalleissa.

Paikallinen himmennys ja markkinointi

Markkinointi käyttää aktiivisesti termiä paikallinen himmennys, joskus jopa silloin, kun teknologia on heikosti toteutettu tai täysin puuttuu. Valmistajat keksivät omia nimiään — kuten ”Micro Dimming”, ”UHD Dimming” ja ”Supreme Contrast” — jotka kuulostavat vaikuttavilta, mutta teknisesti voivat tarkoittaa pelkkää ohjelmistopohjaista kuvankäsittelyä ilman todellisia taustavaloalueita. Lisäksi ostajille kerrotaan harvoin keskeisistä ominaisuuksista: kuinka monta himmennysaluetta käytetään, millaista taustavaloa käytetään ja esiintyykö kirkkaiden kohteiden ympärillä halo-efektiä. Tämä luo illuusion korkeasta laadusta, vaikka todellinen kuva voi olla kaukana ihanteellisesta.

Paikallisesta himmennyksestä on siis tullut enemmän markkinointityökalu kuin tekninen ominaisuus. Se on erityisen yleistä keskihintaisissa ja budjettimalleissa, joissa sillä pyritään parantamaan teknisiä tietoja. Todelliset edut näkyvät vain kalliissa malleissa, joissa on täysalueen paikallinen himmennys (Full Array Local Dimming tai Mini LED) ja tehokas kuvaprosessori. Muut ovat pitkälti mainoslauselmien tukemia illuusioita.

Edellinen artikkeliSamsung TV:t QN1EF vs QEF1 — 2025-mallisto

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän