HDR-teknologia (High Dynamic Range) mullisti tavan, jolla kuvaamme ja katselemme visuaalista sisältöä 2010-luvun puolivälissä. Sen avulla voidaan luoda hämmästyttävän eloisia valokuvia ja videoita, joissa on korkea väriuskollisuus ja vaikuttava kontrastialue. HDR varmistaa, että sekä kirkkaimmat kohokohdat että tummimmat varjot säilyttävät yksityiskohtansa, mikä tuo kuviin ja videoihin eloa ja syvyyttä. Mutta mikä HDR-tiedosto tarkalleen ottaen on ja miten se toimii?
Mikä on HDR-kuvatiedosto ja sen käyttötarkoitukset?
HDR-kuvatiedosto on erikoistunut tiedostomuoto, joka tallentaa huomattavasti enemmän kirkkaus- ja väritietoja kuin tavalliset kuvatiedostot. Näitä tiedostoja käytetään kuitenkin harvoin raakamuodossaan, sillä niiden asianmukainen tarkastelu edellyttää kehittyneitä ohjelmistoja ja erikoislaitteita. Useimmat verkkoselaimet ja peruskuvien katseluohjelmat eivät pysty avaamaan HDR-tiedostoja, eivätkä kaikki näyttölaitteet pysty käsittelemään niiden korkeaa laatua. Jotta HDR-kuvat voidaan näyttää oikein, näyttöjen on tuettava vähintään 10 bitin värisyvyyttä.
HDR-kuvat luodaan yleensä yhdistämällä useita samasta kohteesta eri valotusasetuksilla otettuja valokuvia. Tässä prosessissa yhdistetään parhaat yksityiskohdat ylivalottuneista, alivalottuneista ja tasapainotetuista kuvista yhdeksi kuvaksi. Tähän tarkoitukseen käytetään yleisesti digitaalikameroita, joissa on sisäänrakennettu HDR-toiminto, tai ohjelmistoja, kuten Photomatix, Adobe Photoshop ja Aurora HDR.
Tuloksena on yksi kuva, jossa on laajennettu dynaaminen alue ja johon on liitetty metatietoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti kuvan eri osien kirkkaus ja kontrasti. Yksinkertaisesti sanottuna HDR-metatiedot ohjaavat kuvankäsittelyä ja varmistavat, että tummien alueiden kirkkautta ja kontrastia parannetaan, kun taas vaaleiden alueiden kirkkautta säädetään. Lopputuloksena on kirkas ja visuaalisesti miellyttävä kuva.
HDR-metatietojen käyttöä voidaan verrata Photoshopissa käytettäviin kerroksiin. Niiden avulla voidaan tehdä hienovaraisia säätöjä kuvan yksittäisiin osiin, mikä parantaa kuvan kokonaislaatua. HDR-kuvat ovat erityisen arvokkaita jatkojalostusta varten, ja niiden avulla on mahdollista luoda upeita, ammattilaistasoisia kuvia.
Mikä on HDR-video?
HDR-video parantaa katselukokemusta tarjoamalla dynaamisia ja realistisia kuvia. Se luodaan käyttämällä erikoistuneita kameroita, jotka kuvaavat samanaikaisesti materiaalia eri valotusasetuksilla. Nämä kuvat yhdistetään sitten yhdeksi sekvenssiksi, joka on rikastettu HDR-metatiedoilla. Vaihtoehtoisesti HDR-video voidaan tuottaa ohjelmistolla, kuten videopeleissä tai muussa digitaalisessa sisällössä.
HDR-videon sisältämä metatieto toimii näyttölaitteelle ohjeena, joka kertoo, miten kutakin kuvaa käsitellään ja näytetään. Kun televisio havaitsee HDR-signaalin (mikä usein edellyttää tietyn asetuksen ottamista käyttöön), sen prosessori käyttää näitä metatietoja dynaamiseen kehysten muodostamiseen. Näin varmistetaan, että kukin ruutu optimoidaan kirkkauden, kontrastin ja väritarkkuuden osalta sen sijaan, että lähetetty kuva näytettäisiin sellaisenaan.
HDR-prosessointi vaatii huomattavia resursseja ja lisätehoa – jopa 30 % enemmän televisioissa, erityisesti niissä, jotka käyttävät kehittyneitä standardeja, kuten HDR10+. Jokainen ruutu käsitellään erikseen, jolloin tuloksena on laadukas kuva, jossa on poikkeuksellisen paljon yksityiskohtia ja kylläisyyttä, mutta videon näyttäminen vaatii paljon enemmän resursseja kuin tavallinen videonkäsittely.
