Vuonna 2016 televisioiden pääuudistus oli HDR (High Dynamic Range) -tuen lisääminen, joka tarkoittaa videota, jossa on laajennettu väri- ja sävyalue. HDR ei syntynyt sattumalta. Ensinnäkin vuonna 2010 alkoivat kehitystyöt näyttöjen laadun parantamiseksi, ja kävi ilmeiseksi, että pian näytöt saavuttaisivat tason, jolla standardivideo ei enää voisi siirtää halutunlaista sisältöä. Siksi löydettiin tapa parantaa sisällön laatua lisä-HDR-tietojen avulla. Vuonna 2016 markkinoille tuli QLED- ja OLED-televisioita, jotka pystyivät näyttämään miljardin sävyn (10-bit väriavaruus) ja joihin oli sisällytetty HDR-käsittelyohjelmisto.
Mitä sinun tulee tietää HDRä
HDR on metatietoja, jotka on upotettu koodekkeihin; nämä metatiedot asetetaan videota kuvattaessa tai luodaan, kun pelikonsoli tuottaa videovirran. Voit kysyä, miksi metatietoja tarvitaan, koska tarvittavat tiedot voitaisiin upottaa suoraan koodekkiin. Miksi siis lisätä ne erikseen? Se on yksinkertaista. HDR on suunniteltu näyttöjä varten, jotka tukevat 10-bit väriavaruus; 8-bit näyttö näyttää 256 kirkkausastetta, kun taas 10-bit näyttö näyttää 1024 – 4 kertaa enemmän. Jos teet videon vain 10-bit näytöille, se ei näy oikein 8-bit näytöillä. Lisäksi koodekit pakkaavat videota tiedostokoon pienentämiseksi, joten jotkut väritasosekvenssit asetetaan pikseliryhmälle sen sijaan, että ne asetettaisiin yksittäisille pikseleille. On myös muistettava, että videon laatu riippuu suuresti kohtauksen valaistuksesta; esimerkiksi, jos kuvaat kohtauksen, jossa pöytälamppu valaisee pöydän pimeässä huoneessa, lamppu näkyy hyvin matalalla suljinnopeudella. Kaikki muut huoneen esineet ovat näkymättömiä, ja toisaalta; jos kuvaat korkealla herkkyydellä, aikaisemmin näkymättömät yksityiskohdat tulevat näkyviin ja lamppu muuttuu kirkkaaksi pisteeksi, joka peittää viereiset esineet.
Siksi video toimitetaan muodoissa, joita kaikki televisiot tukevat. Voit katsella videota millä tahansa televisiolla, jopa vanhalla mallilla ennen HDR-aikaa, mutta nykyaikaiset televisiot tukevat korkeampia väri- ja kontrastitasoja. Nämä televisiot voivat näyttää korkealaatuista videota ja käyttävät metatietoja parantaakseen videon laatua säätämällä kirkkaustasoja ja tekemällä kuvasta värikkäämmän.
Yleiskatsaus eri HDR-formaatteihin
| HDR-formaatti | Värisyvyys | Kirkkaus (nits) | Metatiedot | Kehitysvuosi | Ominaisuudet |
|---|---|---|---|---|---|
| Dolby Vision | 12 bittiä | Jopa 4000+ | Dynaaminen | 2014 | Tukee 12-bit väriavaruuden, vaatii yhteensopivan laitteiston |
| HDR10 | 10 bittiä | Jopa 1000 | Staattinen | 2015 | Perusstandardi, yksi asetus koko videolle |
| HLG (Hybrid Log-Gamma) | 10 bittiä | Näytön mukaan | Ei metatietoja | 2016 | Suunniteltu lähetystä varten, yhteensopiva sekä SDR- että HDR-näyttöjen kanssa |
| Advanced HDR by Technicolor | 10 bittiä | Jopa 1000 | Dynaaminen | 2016 | Tarjoaa joustavuutta sisällöntuotannossa ja lähetyksessä |
| HDR10+ | 10 bittiä | Jopa 4000 | Dynaaminen | 2017 | Parannettu versio HDR10ä, säätää kirkkauden ja kontrastin jokaiselle kohtaukselle |
- Dolby Vision HDR: Edistynein formaatti, joka on suunniteltu suurella tulevaisuudensuunnitelmalla, tukee 12-bit näyttöjä; tällaisia näyttöjä ei vielä ole olemassa ja kirkkaustasot voidaan asettaa framelle.
- HDR10: Yksinkertaistettu formaatti, jossa HDR-metatiedot asetetaan kerran videon alussa.
- HLG (Hybrid Log-Gamma): HDR-formaatti ilman metatietoja, kirkkaustasot rekisteröidään kuvauksen aikana gamma-käyrinä. Toiston aikana televisio toistaa sen osan, jonka se voi näyttää, ja kirkkaustasot, joita televisio ei voi näyttää, ohitetaan. Sopii lähetystä varten.
- Advanced HDR by Technicolor: Technicolorin kehittämä formaatti, joka on suuntautunut lähetystä varten ja on vähemmän kehittynyt kuin Dolby Vision ja HDR10+.
- HDR10+: Formaatti, joka muistuttaa Dolby Visionia, suunniteltu 10-bit väriavaruuden näyttöjä varten.
Kaksi yleisintä HDR-formaattia videotuotannossa ovat HDR10+ ja Dolby Vision; nämä kaksi formaattia kilpailevat yleensä keskenään. Televisiot tukevat useita formaatteja, ja tuetut formaatit riippuvat televisiovalmistajan mieltymyksistä; esimerkiksi Samsungin televisiot eivät tue Dolby Visionia, kun taas LGtelevisiot tukevat sitä.
