SPDIF-ulostuloportti

S/PDIF on Sony/Philips Digital Interconnect Format, joskus myös Sony Philips Digital Interface (sama lyhenne). Tämän formaatin ovat kehittäneet Sony ja Phillips. Tämä formaatti voidaan siirtää optisella tai koaksiaalikaapelilla. Itse asiassa se on tiedonsiirtoprotokolla. Toisin sanoen on tärkeää ymmärtää, että tällä standardilla ei ole mitään tekemistä kaapelityypin kanssa, vaan se on standardi tiedon koodausta ja sen jälkeistä siirtoa varten.

Mitä SPDIF tarkoittaa televisiossa?

SPDIF on tiedonsiirtoformaatti, jota käytetään erilaisten kotiteatteri- ja viihdejärjestelmäkomponenttien liittämiseen äänijärjestelmiin.

Se perustuu AES3-standardiin, ja se välittää kaksi kanavaa pakkaamatonta PCM-ääntä tai pakattua 5.1/7.1 surround-ääntä (kuten esimerkiksi DTS-äänikoodekki).

Tämä standardi ei kuitenkaan tue häviöttömiä surround-ääniformaatteja, koska ne vaativat suurempia kaistanleveyksiä.

Mitä eroa on digitaalisen SPDIF-äänilähdön ja optisen SPDIF-äänilähdön välillä?

SPDIF-standardeja on kaksi liitintyypeittäin: kuparinen ja optinen. Nämä kaksi standardia ovat koodaustyypiltään samat. Erona on se, että Digital Audio Out SPDIF käyttää kuparikaapelia tiedon (esimerkiksi äänen) siirtämiseen, kun taas Optical SPDIF käyttää optista kuitua äänen siirtämiseen.

Kuten sanoin, Sony ja Philips kehittivät nämä lähdöt yhdessä käytettäväksi televisioissa ja muissa audiolaitteissa. Niitä käytetään ensisijaisesti äänen siirtämiseen esimerkiksi televisiosta ulkoiseen aktiivikaiuttimeen (kuten soundbariin).

Alun perin SPDIF tuki äänen siirtoa stereomuodossa ilman pakkausta. Jatkokehityksen jälkeen SPDIF tukee äänen lähettämistä 5.1-, 7.1- ja pakatussa muodossa.

SPDIF-outin lyhyt historia

Alun perin tämä siirtoformaatti syntyi 1990-luvulla, digitaalisen äänentoiston aikakauden alussa, kun ääntä alettiin tallentaa digitaalisesti CD-levyille.

Silloin syntyi tarve siirtää ääni digitaalisesti soundbariin tai kaiuttimeen ilman lisämuunnoksia. Silloin kehitettiin SPDIF, joka on suunniteltu siirtämään ääntä DVD-soittimesta kaiuttimiin, stereojärjestelmiin ja soundbariin.

SPDIF täytti tehtävänsä täydellisesti, joten se yleistyi alalla ajan myötä. SPDIF:ää käytetään televisiossa optisen lähdön muodossa. Myöhemmin otettiin käyttöön vastaavia äänensiirtovaihtoehtoja, kuten HDMI ARC.

Mitä eroa on SPDIF- ja optisen liitännän välillä?

SPDIF:n lisäksi on olemassa toinenkin aktiivisesti käytetty äänensiirtoformaatti – Toslink (tunnetaan myös nimellä Optical). Se on formaatti, jossa signaalit siirretään kuituoptiikkaa käyttäen.

Lyhyesti sanottuna, miten se toimii teknisestä näkökulmasta, valokuitukaapelit välittävät tietoa valona, joka kulkee optisen kuidun läpi.

Kun sanomme ”optinen”, tarkoitamme ADAT-muotoa, joka on eräänlainen kilpailija SPDIF:lle. Tällainen signaali on kuitenkin muunnettava häiriöiden torjumiseksi. Mutta siinä on myös etuja. Toisin kuin kuparikaapeleilla tapahtuva tiedonsiirto, valo ei kärsi vaimennuksesta tai impedanssista, joten signaalia voidaan siirtää millä tahansa etäisyydellä.

Optinen signaali lähetetään yleensä valokuitukaapelilla, kun taas SPDIF-signaalia käytetään yleensä koaksiaalikaapelilla, jossa on RCA-liitin. Optista SPDIF-signaalia voidaan kuitenkin käyttää myös optisen kaapelin kautta.

Mikä on digitaalinen SPDIF-ääniulostulo?

Digital Audio Out on ulostulo on analogisen television ajoilta tutun pistokkeen muodossa, oikea nimi on RCA. Laitteet kytketään toisiinsa koaksiaalikaapelilla, ääni siirretään digitaalisesti käyttäen erityisiä protokollia. Kaapelin suurin mahdollinen pituus laitteiden välillä on noin 10 metriä (32 jalkaa). Kaapelin enimmäispituus riippuu kuitenkin käytettyjen materiaalien laadusta ja kaapelin valmistuksesta.

Mikä on optinen SPDIF?

Optinen SPDIF (Sony/Philips Digital Interface Format) on standardi signaalien siirtämiseksi optisen kaapelin kautta. Ääni siirretään laserilla optisen kaapelin välityksellä laitteiden välillä. Lähetettävän optisen signaalin teho riittää lähettämään signaalin noin 10 metrin etäisyydelle laitteiden välillä. Optisen kaapelin tapauksessa laitteen liitintä kutsutaan Toslinkiksi.

Optinen SPDIF vs. digitaalinen SPDIF-ääniulostulo

Nämä ulostulot ovat samat lähetetyn signaalin laadun suhteen. Optisen SPDIF:n tapauksessa signaalin siirtona käytetään kuitenkin optista signaalia, kun taas toisessa tapauksessa käytetään fyysistä signaalia.

Molemmissa tapauksissa äänisignaali siirretään digitaalisesti, eikä siihen kohdistu vääristymiä tai vaimennusta. Toisin kuin analoginen signaali, joka on altis vääristymille ja vaimenee epätasaisesti eri taajuuksilla: mitä korkeampi taajuus, sitä enemmän signaali vaimenee. Molempia SPDIF-formaatteja käytetään melko laajasti, optisia televisiossa, fyysisiä liitäntöjä käytetään enemmän tietokoneissa.

Muut portit digitaalista äänensiirtoa varten

Vastaavia digitaalisen äänen siirtämiseen tarkoitettuja yhteyksiä ei ole paljon, ja yksi tällaisten protokollien tärkeimmistä tehtävistä on DTS- tai Dolby-digitaalisen monikanavaäänen siirtäminen laitteesta toiseen.

Samanlaisia toimintoja suorittavat HDMI-portti ja HDMI ARC:n muunnos Display Port. Nämä ovat kuitenkin protokollia, joissa yhdistyvät videon ja äänen siirto, kun taas SPDIF on puhtaasti äänen siirtoformaatti.