Nykyaikaisissa televisioissa on useita erilaisia portteja ulkoisten laitteiden liittämistä varten. HDMI on tärkein liitäntä, mutta televisiossa voi olla myös USB-, Ethernet-, optinen äänilähtö-, antenni- ja satelliittiliitäntöjä. Vanhemmissa malleissa voi lisäksi olla komponentti-, komposiitti- tai SCART-liitäntöjä.
Liitäntöjen määrä ja tyyppi riippuvat mallista. Joitakin liitäntöjä käytetään pääasiassa vanhemmissa televisioissa, kun taas HDMI-, USB- ja verkkoliitännät ovat vakiona useimmissa nykyaikaisissa televisioissa.
TV:n porttien ja liitäntöjen lyhyt yleiskatsaus
| Portti | Pääasiallinen käyttötarkoitus | Signaalityyppi | Käyttö nykyaikaisissa televisioissa |
|---|---|---|---|
| HDMI | Video ja ääni | Digitaalinen | Erittäin yleinen |
| USB | Tiedon tallennus ja oheislaitteet | Digitaalinen | Erittäin yleinen |
| Ethernet (LAN) | Internet ja kotiverkko | Digitaalinen | Yleinen |
| Optinen (S/PDIF) | Ulkoinen ääni | Digitaalinen | Yleinen |
| ANT IN | Antenni tai kaapeli-TV | RF | Yleinen |
| SAT | Satelliitti-TV | RF | Joissakin malleissa |
| Component (Y/Pb/Pr) | Vanhemmat videolaitteet | Analoginen | Harvinainen |
| Composite (AV/RCA) | Vanhemmat video- ja äänilaitteet | Analoginen | Harvinainen |
| SCART | Vanhemmat eurooppalaiset laitteet | Analoginen | Vanhentunut |
| IR Out | Ulkoisten laitteiden ohjaus infrapunasignaalilla | Infrapuna | Harvinainen |
Liitännän valinta riippuu laitteesta. Pelikonsoli tai Blu-ray-soitin liitetään yleensä HDMI:n kautta. Soundbarille sopiva liitäntä on HDMI ARC/eARC. Ethernet sopii vakaaseen langalliseen verkkoyhteyteen.
HDMI
HDMI (High-Definition Multimedia Interface) on tärkein liitäntä digitaalisen videon ja äänen siirtämiseen televisioon ja televisiosta. HDMI:tä käytetään pelikonsoleiden, suoratoistolaitteiden, Blu-ray-soittimien, tietokoneiden, AV-vastaanottimien ja soundbarien kanssa.
Yhdellä kaapelilla voidaan siirtää sekä video että ääni, mikä on kätevämpää kuin vanhoissa analogisissa liitännöissä.
HDMI:n ominaisuudet riippuvat määrityksestä ja sen toteutuksesta. HDMI 2.1 -portti ei automaattisesti tarkoita, että kaikki HDMI 2.1 -ominaisuudet ovat tuettuja.
HDMI-versiot
| HDMI-versio | Tyypilliset ominaisuudet |
|---|---|
| HDMI 1.3 | Suurempi kaistanleveys ja monikanavaisen äänen tuki |
| HDMI 1.4 | 4K-video enintään 30 Hz:n taajuudella, 3D, ARC |
| HDMI 2.0 | 4K-video enintään 60 Hz:n taajuudella |
| HDMI 2.0a | HDR-tuki lisätty |
| HDMI 2.0b | HLG-tuki lisätty |
| HDMI 2.1 | Suurempi kaistanleveys ja ominaisuuksia, kuten 4K jopa 120 Hz:n taajuudella yhteensopivilla laitteilla |
Suurin resoluutio ja virkistystaajuus eivät riipu pelkästään HDMI-versiosta. Television, lähdelaitteen, kaapelin ja kyseisen portin on kaikkien tuettava haluttua tilaa.
Esimerkiksi 4K-kuva 120 Hz:n taajuudella PS5:llä tai Xbox Series X|S:llä edellyttää, että televisio ja käytettävä liitäntä tukevat tätä ominaisuutta. Television kaikki HDMI-portit eivät välttämättä tarjoa samoja ominaisuuksia.
HDMI ARC ja eARC
Jotkin HDMI-portit tukevat ARC-toimintoa (Audio Return Channel), jonka avulla televisio voi lähettää äänen HDMI:n kautta yhteensopivaan soundbariin tai AV-vastaanottimeen.
eARC on uudempi tekniikka, joka tarjoaa suuremman kaistanleveyden ja tukee laadukkaampia ääniformaatteja.
| Toiminto | HDMI ARC | HDMI eARC |
|---|---|---|
| Ääni televisiosta soundbariin | Kyllä | Kyllä |
| Käyttää HDMI-kaapelia | Kyllä | Kyllä |
| Suuren kaistanleveyden ääni | Rajoitettu | Kyllä |
| Häviötön monikanavaääni | Rajoitettu | Kyllä |
| Soveltuu nykyaikaiseen kotiteatteriin | Kyllä | Parempi vaihtoehto |
Jos sekä televisio että soundbar tukevat eARC:tä, HDMI eARC on yleensä suositeltava vaihtoehto. Kyseinen portti on yleensä merkitty HDMI ARC/eARC -merkinnällä.
USB
USB-portteja käytetään tallennuslaitteiden ja joidenkin oheislaitteiden liittämiseen.
- Valokuvien, musiikin ja videoiden toistaminen USB-muistilta
- TV-ohjelmien tallentaminen
- Näppäimistön tai hiiren liittäminen
- Pienten ulkoisten laitteiden virransyöttö
- Yhteensopivien kameroiden ja lisävarusteiden liittäminen
Televisiossa voi olla USB 2.0- tai uudempia versioita. USB 2.0 tukee enintään 480 Mb/s:n nopeutta, kun taas USB 3.x voi tarjota huomattavasti suurempia nopeuksia.
Todelliset toiminnot riippuvat television ohjelmistosta. USB-portti ei automaattisesti tarkoita, että televisio tukee kaikkia USB-laitteita tai tiedostomuotoja.
Ethernet (LAN)
Ethernetin avulla televisio voidaan yhdistää reitittimeen tai kotiverkkoon verkkokaapelilla.
Se on hyödyllinen, jos televisio on kaukana Wi-Fi-reitittimestä, langaton signaali on heikko, Wi-Fi-verkko on ruuhkainen tai yhteyden vakaus on tärkeämpää kuin langattoman yhteyden helppous.
Ethernet ei ole automaattisesti Wi-Fi-yhteyttä hitaampi. Nopeus riippuu television verkkolaitteistosta, reitittimestä ja yhteydestä. Joissakin televisioissa on Fast Ethernet, toisissa Gigabit Ethernet.
Videon suoratoistoon molemmat yhteystyypit voivat olla riittäviä, mutta langallinen yhteys on usein vakaampi langattoman verkon ongelmatilanteissa.
Optinen äänilähtö (S/PDIF)
Optinen S/PDIF/TOSLINK siirtää digitaalista ääntä televisiosta soundbariin, AV-vastaanottimeen tai muuhun äänilaitteeseen.
Tämä liitäntä on hyödyllinen, jos ulkoinen äänilaite ei tue HDMI ARC/eARC -liitäntää.
Optinen ääni tukee stereoääntä ja joitakin pakattuja monikanavaformaatteja. Sen kaistanleveys on kuitenkin rajallisempi kuin HDMI eARC:n, joten se ei tue kaikkia nykyaikaisia kotiteatteriformaatteja.
Jos sekä televisio että ulkoinen äänilaite tukevat HDMI eARC:tä, HDMI tarjoaa yleensä enemmän mahdollisuuksia.
Antennitulo (ANT IN)
Antennitulon avulla televisio voidaan yhdistää antenniin tai maasta ja käytetystä järjestelmästä riippuen kaapeli-TV-verkkoon.
Liitäntä on yleensä koaksiaalinen RF-liitin, jossa lukee ANT IN, RF IN tai vastaava merkintä.
Television sisäinen viritin määrittää, mitä lähetysstandardeja tuetaan. Mallista ja markkina-alueesta riippuen televisio voi tukea maanpäällistä televisiota, kaapeli-TV:tä tai muita lähetystyyppejä.
Vaikka monet käyttävät nykyään suoratoistopalveluita, antenniliitäntä on edelleen tärkeä.
Satelliittitulo (SAT)
Joissakin televisioissa, erityisesti Euroopassa ja muilla satelliitti-TV:tä käyttävillä alueilla, on erillinen SAT IN -liitäntä.
Yhteensopiva televisio, jossa on sisäinen satelliittiviritin, voi vastaanottaa satelliittisignaalin suoraan satelliittiantennista.
Antennitulo ei yksin tarkoita, että televisio tukee satelliittivastaanottoa. Erillinen SAT-liitäntä yleensä osoittaa, että televisiossa on satelliittivastaanottoon tarvittava laitteisto.
Komponenttivideo (Y/Pb/Pr)
Komponenttivideo on vanha analoginen videoliitäntä, jossa käytetään:
- Y:tä luminanssiin ja synkronointiin
- Pb:tä siniseen värieron signaaliin
- Pr:ää punaiseen värieron signaaliin
Liittimet ovat yleensä vihreä, sininen ja punainen.
Komponenttivideo tarjosi paremman kuvanlaadun kuin komposiitti ja sitä käytettiin DVD-soittimissa, pelikonsoleissa ja muissa vanhoissa videolaitteissa.
Komponenttivideo ei siirrä ääntä. Ääntä varten tarvitaan erilliset vasemman ja oikean äänikanavan liitännät.
Nykyään tämä liitäntä on suurelta osin poistunut käytöstä, ja sitä käytetään pääasiassa vanhojen laitteiden kanssa.
Komposiittivideo ja RCA
Komposiitti on vanha analoginen liitäntä. Keltainen RCA-liitin on videolle, kun taas punaista ja valkoista käytetään stereoäänen oikealle ja vasemmalle kanavalle.
Kuvan tiedot yhdistetään yhdeksi signaaliksi, joten kuvanlaatu on heikompi kuin komponentti- tai HDMI-liitännässä.
Komposiittiliitäntöjä on edelleen joissakin vanhemmissa tai edullisissa televisioissa. Joskus käytetään erityistä sovitinta, joka liitetään television omaan AV-tuloon.
SCART
SCART-liitäntää käytettiin Euroopassa laajasti ennen HDMI-standardin yleistymistä.
Liitäntä voi siirtää analogista videota ja ääntä, mukaan lukien komposiitti- ja RGB-signaalit.
SCART-liitäntää käytettiin videonauhureissa, DVD-soittimissa, digitaalisissa TV-digisovittimissa ja vanhoissa pelikonsoleissa.
SCART on nykyään vanhentunut ja harvinainen. Vanhan laitteen liittämiseen nykyaikaiseen televisioon voidaan tarvita muunnin.
RGB-liitännät
RGB on videosignaalin siirtotapa, jossa punainen, vihreä ja sininen komponentti siirretään erikseen.
RGB voi tarkoittaa erilaisia fyysisiä liitäntöjä. RGB:tä ei siis pidä automaattisesti sekoittaa kolmeen RCA-liitäntään, joita käytetään komponenttivideossa.
Vanhemmat elektroniset laitteet saattoivat siirtää RGB-signaalia SCART-liitännän tai muiden liitäntöjen kautta.
Nykyaikaisissa televisioissa käytetään yleensä digitaalista HDMI-liitäntää analogisten RGB-liitäntöjen sijaan.
IR Out
Infrapunatulostetta käytetään joidenkin ulkoisten IR-sovittimien ja ohjausjärjestelmien kanssa.
Sen avulla televisio voi ohjata yhteensopivia ulkoisia laitteita infrapunasignaalien avulla. Tämä liitäntä oli yleisempi vanhemmissa tai erikoistuneissa televisioissa.
Nykyaikaiset televisiot käyttävät yhä enemmän HDMI-CEC:tä, Bluetoothia ja verkkopohjaista ohjausta. Erillinen IR Out -liitäntä on siksi melko harvinainen.
Mitä TV:n porttia pitäisi käyttää?
| Laite | Suositeltu liitäntä |
|---|---|
| PlayStation 5 / Xbox Series X|S | HDMI, mieluiten portti, jossa on tarvittavat HDMI 2.1 -ominaisuudet |
| Blu-ray-soitin | HDMI |
| Suoratoistosovitin/-laite | HDMI |
| Tietokone/kannettava | HDMI |
| Soundbar | HDMI eARC tai ARC |
| AV-vastaanotin | HDMI |
| USB-muistitikku | USB |
| Langallinen internet | Ethernet |
| Wi-Fi-internet | Sisäänrakennettu Wi-Fi |
| Antenni | ANT IN |
| Satelliittiantenni | SAT IN, jos tuettu |
| Vanha DVD-soitin | HDMI, jos käytettävissä; muuten komponentti tai komposiitti |
| Videonauhuri | Komposiitti tai SCART vanhoissa televisioissa; nykyaikaisiin televisioihin voidaan tarvita muunnin |
Useimpien nykyaikaisten laitteiden kanssa HDMI on ensisijainen vaihtoehto, koska yksi kaapeli voi siirtää sekä digitaalisen kuvan että äänen.
