Merkinnät 2×2 ja 4×4 yleistyivät vuoden 2009 jälkeen Wi-Fi 4 -standardin käyttöönoton ja MIMO-tekniikan toteutuksen myötä. MIMO tarkoittaa Multiple Input Multiple Output (“useita tuloja, useita lähtöjä”) ja kasvattaa kaistanleveyttä useiden antennien avulla. Sijoittamalla antennit tilallisesti erilleen tai muuttamalla signaalin polarisaatiota voidaan siirtää enemmän dataa samanaikaisesti, mikä parantaa merkittävästi kokonaisnopeutta. Toinen lähestymistapa on useiden lähettimien ja vastaanottimien käyttö. Jotta nämä tekniikat toimisivat tehokkaasti, niitä on kuitenkin tuettava sekä reitittimessä että liitetyssä laitteessa, kuten televisiossa tai älypuhelimessa.
Esimerkiksi Wi-Fi 4 voi saavuttaa jopa 600 Mbit/s nopeuden neljää antennia käytettäessä, kun taas Wi-Fi 5 voi yltää jopa 6,77 Gbit/s nopeuteen 8×8 MU-MIMO -tuella. Yleisesti ottaen mitä suurempi antennien ja tilallisten tietovirtojen määrä on, sitä korkeampi on mahdollinen tiedonsiirtonopeus ja verkon kokonaiskyky.
2×2-, 3×3- ja 4×4-merkintöjen tulkinta
Näin syntyivät merkinnät 2×2, 3×3 ja 4×4. Jonkin aikaa niitä tulkittiin eri tavoin, mutta useimmiten ne selitettiin laitteen antennien lukumäärän perusteella, koska se oli helpompi ymmärtää.
Wi-Fi 2×2 ymmärrettiin yleisesti reitittimeksi, joka tukee neljää antennia. Wi-Fi 3×3, suhteellisen harvinainen merkintä, kuvattiin yleensä reitittimeksi, jossa on kuusi antennia — tavallisesti kaksi 2,4 GHz:n taajuusalueelle ja neljä 5 GHz:n taajuusalueelle. Wi-Fi 4×4 viittasi usein reitittimiin, joissa oli kahdeksan antennia, erityisesti Wi-Fi 5 -standardiin perustuviin malleihin.
Markkinointiselityksissä 1×1 kuvattiin kahtena antennina: yksi lähettämistä ja yksi vastaanottamista varten. Näille kokoonpanoille on kuitenkin olemassa myös teknisempi tulkinta.
Vaihtoehtoinen tekninen tulkinta ja nykyaikaiset standardit
Tarkempi tapa tulkita kokoonpanoja, kuten 1×1, 2×2 ja 4×4, on keskittyä tietovirtoihin fyysisen antennimäärän sijaan. Tässä selityksessä ensimmäinen numero edustaa lähetysvirtojen määrää ja toinen numero vastaanottovirtojen määrää.
1×1-kokoonpano sisältää yhden lähetyspolun ja yhden vastaanottopolun ja edustaa peruskokoonpanoa ilman MIMO-tekniikkaa. 2×2-kokoonpano käyttää kahta lähetyspolkua ja kahta vastaanottopolkua, mikä ihanteellisissa olosuhteissa voi käytännössä kaksinkertaistaa mahdollisen tiedonsiirtonopeuden verrattuna 1×1-kokoonpanoon. 4×4-kokoonpano sisältää neljä lähetyspolkua ja neljä vastaanottopolkua, mikä kasvattaa kaistanleveyttä entisestään peruskokoonpanoon verrattuna.
Uusien standardien, kuten Wi-Fi 6:n ja Wi-Fi 7:n, myötä nämä merkinnät ovat suurelta osin menettäneet merkityksensä. Nykyaikaiset standardit sisältävät kehittyneitä tekniikoita tietovirtojen yhdistämiseen ja hallintaan, eikä niitä ole tiukasti sidottu näkyvään antennimäärään tai yksittäisiin reitittimen ominaisuuksiin. Monissa tapauksissa näitä merkintöjä käytettiin enemmän markkinointitarkoituksiin kuin täsmällisinä teknisinä parametreina.
Nykyään reitittimissä voi olla kaksi, neljä tai kuusi antennia, ja ne voivat toimia yhdellä taajuusalueella (2,4 GHz), kahdella taajuusalueella (2,4 GHz ja 5 GHz) tai kolmella taajuusalueella (2,4 GHz, 5 GHz ja 6 GHz). Siksi on parempi keskittyä yksityiskohtaisiin teknisiin ominaisuuksiin kuin näyttäviin markkinointitermeihin.
