Nollajohdin on osa sähköpiiriä. Joissakin maissa sitä kutsutaan myös nollajohtimeksi. Tyypillisessä kotitalouden sähköpiirissä sähkövirta kulkee virtalähteestä valaisimeen tai sähkölaitteeseen ja palaa nollajohtimen kautta.
Nollajohdin eroaa suojamaadoitusjohtimesta. Nollajohdin on osa normaalisti toimivaa sähköpiiriä, kun taas suojamaadoitusjohdin on tarkoitettu suojaamaan sähkövian sattuessa.
Seinäkatkaisijalle ei aina ole tuotu nollajohdinta. Tämä ei yleensä ollut ongelma silloin, kun katkaisijoita käytettiin vain valojen sytyttämiseen ja sammuttamiseen. Perinteisesti valaisin kytkettiin nollajohtimeen ja vaihejohto vietiin katkaisijan kautta. Katkaisija ei itse tarvinnut erillistä virtalähdettä.
Tilanne muuttui älykotiteknologian yleistyessä. Älykatkaisijat ja muut verkkoon yhdistetyt laitteet tarvitsevat usein jatkuvan virtalähteen toimiakseen, joten nollajohtimen olemassaolosta tai puuttumisesta katkaisijan kohdalla on tullut tärkeä huomioitava asia.
Miksi ”älykatkaisija” tarvitsee nollajohtimen?
Tavallinen valokatkaisija ei yleensä tarvitse omaa virtalähdettä. Se yksinkertaisesti avaa tai sulkee virtapiirin, joka syöttää virtaa valaisimelle.
”Älykatkaisija” toimii eri tavalla, koska se sisältää sähköisiä komponentteja, jotka tarvitsevat virtaa toimiakseen. Katkaisijan on ehkä pysyttävä jännitteisenä myös silloin, kun valo on sammutettu, jotta se voi kommunikoida älykotijärjestelmän kanssa, sytyttää tai sammuttaa valot etänä tai ohjata niitä ennalta määritetyn aikataulun mukaan.
Tästä syystä monet älykatkaisijat vaativat liitännän nollajohtimeen. Ilman nollajohdinliitäntää sellainen katkaisija, joka on suunniteltu käyttämään nollajohdinta, ei saa toimintaansa tarvittavaa virtaa.

Kaikki älykatkaisijat eivät kuitenkaan vaadi nollajohdinta. Jotkin mallit on suunniteltu erityisesti toimimaan asennuksissa, joissa nollajohdinta ei ole käytettävissä.
Miksi katkaisijalla ei ole nollajohdinta?
Joissakin vanhemmissa taloissa nollajohdinta ei tuotu seinäkatkaisijalle. Sen sijaan nollajohdin jäi valaisimen yhteyteen, kun taas katkaisijalle tuotiin valon ohjaamiseen tarvittavat jännitteiset johtimet.
Tämä järjestely toimii täysin normaalisti perinteisen katkaisijan kanssa, koska katkaisija ei itse tarvitse erillistä virtalähdettä.
Ongelma syntyy, kun perinteinen katkaisija vaihdetaan ”älykkääseen” malliin. Jos uusi katkaisija vaatii nollajohdinliitännän, katkaisijarasiassa ei välttämättä ole sopivaa nollajohdinta, joten katkaisijaa ei voida asentaa sen suunnitellulla tavalla.
Pohjois-Amerikan sähköasennuksissa nollajohtimet tunnistetaan yleensä valkoisesta tai harmaasta eristeestä. Monissa eurooppalaisissa asennuksissa nollajohtimen tunnusväri on yleensä sininen. Johtimen tunnistamisessa ei kuitenkaan pidä luottaa pelkästään johtimen väriin. Vanhemmissa asennuksissa voidaan käyttää erilaisia kytkentätapoja, joten johtimen todellinen käyttötarkoitus on varmistettava ennen liitäntöjen tekemistä.
Mitä tehdä, jos nollajohdinta ei ole?
Jos katkaisijalla ei ole nollajohdinta, vaihtoehtoja on useita.
Yksi vaihtoehto on muuttaa sähköasennusta ja tuoda nollajohdin katkaisijalle. Näin voidaan asentaa älykatkaisijoita, jotka vaativat nollajohdinliitännän. Kotitalouden sähköasennuksiin tehtävät työt tulee kuitenkin antaa pätevän sähköasentajan tehtäväksi, ja uuden johdotuksen lisääminen voi olla suhteellisen kallista.

Toinen vaihtoehto on valita älykatkaisija, joka on suunniteltu toimimaan ilman nollajohdinta. Nämä katkaisijat on suunniteltu erityisesti asennuksiin, joissa nollajohdinta ei ole käytettävissä. Sen sijaan että katkaisija katkaisisi virtapiirin kokonaan valon ollessa sammutettuna, se sallii hyvin pienen virran kulkea piirin läpi. Tämä virta riittää katkaisijan elektroniikan virtalähteeksi, mutta ei yleensä riitä sytyttämään valoa.







