Tekstitykset ovat tärkeä osa katselukokemuksen parantamista, sillä ne tekevät sisällöstä helpommin saavutettavaa ja ymmärrettävää. Ne ovat erityisen arvokkaita kuulo-ongelmista kärsiville ihmisille, sillä ne mahdollistavat elokuvien ja ohjelmien täyden nauttimisen. Tekstitykset mahdollistavat myös ulkomaankielisten elokuvien katsomisen ilman, että täytyy odottaa dubattua versiota, tarjoten mukavuutta nauttia uusista julkaisuista heti niiden ilmestyttyä.
Englanniksi tekstityksistä käytetään usein termejä subtitles tai closed captioning. Termi closed captioning merkitään yleensä CC-ikonilla, joka on näkyvissä tuetun kielen yhteydessä, mikä on yleisempää Yhdysvalloissa. Toisaalta yksinkertaisempaa termiä subtitles käytetään laajemmin Euroopassa.
Itse asiassa suljettujen tekstitysten ja tavallisten tekstitysten välillä ei ole eroa, mutta internetissä on yleinen väärinkäsitys, jonka mukaan suljetut tekstitykset olisivat tarkempia, vaikka tämä ei pidä paikkaansa.
”Closed captioning” -termin historia
Jotta ymmärtäisimme terminologiaa paremmin, tarkastellaan tekstitysten historiaa. Analogisen television aikakaudella tekstitykset asetettiin suoraan videon päälle, jolloin muodostui yksi, erottamaton kehys. Tämä menetelmä oli kuitenkin jäykkä, joten 1980-luvulla alettiin työskennellä tekstitysten näyttötavan parantamiseksi. Kehitettiin uusi järjestelmä, jossa tekstitykset lähetettiin erillisellä kanavalla, jolloin televisio pystyi yhdistämään kaksi kanavaa yhdeksi. Tämä mahdollisti tekstitysten kytkemisen päälle ja pois tarpeen mukaan. Toteutus oli kuitenkin monimutkainen, joten tätä järjestelmää ei laajennettu.
Digitaalisten videosisältöjen myötä tuli esiin kehittyneempi ratkaisu. Koodekit alkoivat tukea tekstityksiä suoraan videovirran sisällä. Tämä tarkoitti, että tekstitykset sisältyivät videotiedostoon, ja niiden näyttäminen vaati vain niiden kytkemistä päälle television tai videosoittimen asetuksista. Lisäksi digitaaliset tekstitykset mahdollistivat useiden kielivaihtoehtojen, kuten englannin ja espanjan, tarjoamisen, mikä antoi katsojalle vapauden valita haluamansa kielen.
Koska nämä tekstitykset piti kytkeä manuaalisesti päälle, syntyi termi closed captioning. Tämä tarkoittaa, että tekstitykset ovat läsnä, mutta piilossa digitaalisessa virrassa, kunnes katsoja päättää ottaa ne käyttöön. Termi tuli suosituksi Yhdysvalloissa eräänlaisena slangina käyttäjän hallitsemille tekstityksille.
Tekstitysten nykyaikainen käyttö
Vaikka ei ole enää teknistä eroa suljettujen tekstitysten ja tavallisten tekstitysten välillä digitaalisessa aikakaudessa, tekstitysten käyttö on muuttunut merkittävästi. Nykyään on tavallista, että englanniksi kuvattuihin elokuviin tarjotaan useita tekstityskanavia eri kielillä, jolloin katsojat voivat helposti valita haluamansa kielen.
Automaattiset tekstitykset ovat uusi kehitys, joka poikkeaa perinteisistä studiolla luoduista tekstityksistä. Ne luodaan palvelimilla, jotka käyttävät ohjelmistoa elokuvan ääniraidan analysoimiseen ja tekstitysten automaattiseen luomiseen reaaliajassa. Koska nämä tekstitykset näytetään vain pyynnöstä, ne kuuluvat myös closed captioning -kategoriaan. Automaattisten tekstitysten merkittävä haittapuoli on kuitenkin virheiden mahdollisuus puheentunnistuksen rajoitusten vuoksi. Näiden tekstitysten tunnistamista auttavat usein automaattisesti luodut -merkinnät.
