Viimeisten 10–15 vuoden aikana termi ”mobiiliekosysteemi” on yleistynyt huomattavasti. Koska iOS ja Android hallitsevat älypuhelinmarkkinoita, ilmauksia ”Applen ekosysteemi” ja ”Android-ekosysteemi” käytetään nykyään laajalti mainonnassa, tiedotusvälineissä ja teknologia-alan julkaisuissa. Aiemmin myös mobiilialustoja, kuten Windows Mobilea ja BlackBerryä, kuvailtiin toisinaan samalla tavalla, vaikka ne ovat sittemmin poistuneet markkinoilta.
Sana ”ekosysteemi” on alun perin biologian käsite. Se otettiin käyttöön 1930-luvulla kuvaamaan luonnollista järjestelmää, jossa kasvit, eläimet, mikro-organismit ja niiden ympäristö ovat tasapainoisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Jokainen osa on riippuvainen muista, minkä ansiosta järjestelmä voi toimia ja uusiutua pitkien ajanjaksojen ajan.
Kun tätä määritelmää sovelletaan mobiiliteknologiaan, sen merkitys muuttuu huomattavasti epätarkemmaksi. Älypuhelimen käyttöjärjestelmä, pilvitallennus, sovelluskauppa ja yhdistetyt laitteet voivat toimia yhdessä, mutta ne eivät muodosta biologisessa merkityksessä omavaraisesti toimivaa ekosysteemiä. Ne ovat erillisiä teknologioita, jotka on suunniteltu suorittamaan tiettyjä tehtäviä.
Termistä ”mobiiliekosysteemi” on tullut suosittu, koska se kuulostaa laajemmalta kuin pelkkä ”käyttöjärjestelmä” tai ”ohjelmistoalusta”. Sitä käytetään yleensä kuvaamaan tuotteiden ja palvelujen kokonaisuutta, joka on suunniteltu toimimaan yhdessä. Tämä nimitys on kätevä, koska se korostaa laitteiden, sovellusten ja verkkopalvelujen yhteensopivuutta.
Samaa ajattelutapaa noudattaen lähes mitä tahansa voitaisiin kutsua ekosysteemiksi. Esimerkiksi taloon kuuluvat jääkaappi, keittiö, kylpyhuone, lämmitys, sähkö sekä siellä asuvat ihmiset. Kaikki nämä osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta niitä ei yleensä kutsuta ”kodin ekosysteemiksi”. Sama periaate pätee myös mobiililaitteisiin.
Ovatko mobiiliekosysteemit todella olemassa?
Tarkasti ottaen mobiiliekosysteemejä ei ole olemassa samassa merkityksessä kuin luonnon ekosysteemejä. Todellisuudessa on olemassa käyttöjärjestelmiä, pilvipalveluja, sovelluskauppoja, palvelimia ja internetin kautta yhdistettyjä laitteita. Nämä teknologiat vaihtavat tietoja, synkronoivat asetuksia ja mahdollistavat sovellusten toiminnan useilla eri laitteilla.
Jokainen näistä osista suorittaa oman tehtävänsä ja voi olla olemassa itsenäisesti. Niiden välinen yhteistyö perustuu ohjelmistoihin, tietoliikennestandardeihin ja verkkoteknologioihin, ei luonnollisen ekosysteemin periaatteisiin.
Nykyaikaiset digitaaliset teknologiat ovat yksinkertaisesti työkaluja, jotka on suunniteltu helpottamaan jokapäiväistä elämää. Kautta historian ihmiset ovat jatkuvasti korvanneet vanhoja työkaluja uusilla. Kynttilät korvattiin sähkövalaistuksella, jouset väistyivät ampuma-aseiden tieltä, ja hevoset korvattiin suurelta osin autoilla ja rautateillä. Teknologian kehittyessä myös nykyiset käyttöjärjestelmät ja verkkopalvelut voivat tulevaisuudessa korvautua uusilla ratkaisuilla.
Tästä syystä termi ”mobiiliekosysteemi” tulisi ymmärtää teknologia-alalla ja markkinoinnissa käytettävänä kätevänä terminä, joka kuvaa yhteensopivien laitteiden ja palvelujen kokonaisuutta, eikä todellisena ekosysteeminä sanan tieteellisessä merkityksessä.
